Ihanaa Uutta Vuotta!

Lämpöisin halauksin toivotamme ihanaa uutta vuotta tutuillemme ja ystävillemme! Olkoon tuleva vuosi täynnä sitä mitä toivot ja säilyttäköön vanhasta sen, mitä kauniina muistona mielessäsi kannat!

Kato Googlesta..

Netissä surffaillessa löysin Artun siskon tiedot Kennel Croisantin sivuilta. Harvoin olen törmännyt saman pentueen koiriin, joten olikin kiva katsella siskon kuvia! Turkki näyttäisi olevan ihan samanlainen, lyhyt ainakin :o)

Kameran kanssa Yyterissä

Joulun välipäivinä lähdettiin Ramin ja koirien kanssa Yyteriin reippailemaan. Onneksi kamera tuli mukaan, sillä ehdimme juuri ennen auringonlaskua hieman kuvaamaan. Koirat viipottivat vapaina hurjaa vauhtia ees sun taas, ettei niitä paljon ehtinyt saamaan samaan kuvaan. Lenni varsinkin nautti alamäkispurteista, jossa ei tainnut paljon päätä huimata.

Joulu meni Ramin ja lasten kanssa mukavasti touhottaessa. Leluja riitti joka sormelle ja jouluruokaa joka päivälle. Koirat nauttivat omista herkkulahjoistaan ja kinkkua vahdittiin herkeämättä. Lunta olisi saanut tulla kunnolla, mutta onneksi pikku pakkanen piti sen vähänkin lumen mitä on maassa joulun ajan.

Kultaista Joulua!

Pienen pieni enkeli, talven yössä lenteli.
Rinnassaan sydän ja kädessään tähti
rakkautta ja valoa etsimään lähti

Sinun luoksesi löysi
oli pienissä käsissään kultaköysi.
Rakkautta ja valoa sillä toi
joulumieltä ja rauhaa se loi.

Vuosi alkaa pikku hiljaa lähestymään loppuaan

Joulua odotellessa ja postikortteja kirjoittaessa ehtii miettimään mennyttä vuotta rauhassa. Tämä vuosi oli erityisen paljon muutoksia ja hulinaa täynnä, nettisivujenkin päivitys on ollut aiempaa vähäisempää.

Vuosi alkoi pientä valkoista pentua ihmetellessä Artun kanssa. Lenni oli tullut edellisen vuoden marraskuussa kovan odottamisen jälkeen ja alkuvuosi oli Artulle uuden opettelua. Pienen pennun touhottaessa ja kokeillessa, Arttu jaksoi hienosti ja kärsivällisesti leikkiä mukana antaen naskalihampaiden iskeytyä milloin korvalehteen ja milloin hännän hapsuihin. Alkuvuodesta muutin myös koirien kanssa pois silloisesta kodistamme Isojoenrannalta ja aloitimme uuden elämän. Uuteen elämään mahtui murheita, mutta myös iloa. Hymy pilkahti menneisyydestä, kun nuoruusvuosien poikaystävä otti sattumalta yhteyttä kymmenen vuoden jälkeen.

Talvi viuhahti vauhdilla ja kääntyi hiljalleen kevääseen.

Koirien kanssa reissasimme Ylöjärvelle Ramin luo useana viikonloppuna. Lenni kasvoi hurjaa vauhtia, mutta onneksi sentään ehdin ottamaan kuvia pikkupentuajoilta. Alkuvuodesta kävin Lennin kanssa tokotreeneissä ja fiksu poikahan se oli. Treenit jouduin keväämmällä kuitenkin jättämään, sillä vaihdoin työpaikkaa ja se vaati uuden opetellessa aikaa aiempaa enemmän. Poikien kanssa nautimme treenien sijaan ulkoilusta ja reippailusta. Lennin ja Artun kanssa kävin näyttelyissä edelleen, mutta Arttu sai kesällä jäädä varhaiseläkkeelle toistaiseksi. Juhannuksen jälkeen se on tiputtanut päivittäin vuotoa, josta ei oikein tiedetä mitä se on. Hormoonipiikeillä vaiva on saatu taltutettua väliaikaisesti, mutta niistä on ollut apu vain hetkeksi. Leikkauttaa en vielä haluaisi, mutta sitä vaihtoehtoa pitänee jossain vaiheessa miettiä. Nyt vain tyydyn luuttuamaan lattiaa.

Kesäisiä reissuja ja näyttelyitä

Kesällä teimme Annen ja Tarmon kanssa perinteisen (peräti toista kertaa) näyttelyreissun, tällä kertaa Kuopioon kolmeksi päiväksi. Reissusta jäi ihanat ja hauskat muistot vaikka sää ei ollut yhtään niin hieno, kuin edellisvuonna Joensuussa. Tuolle reissulle olisi pitänyt pakata hellevaatteiden sijaan ennemmin syysvaatteet. Myös tuomarien näkemykset rodusta eivät olleet lainkaan sitä, mitä Lenni edusti. Kesällä muodostui vakioksi Tarmon ja koiranäyttelyn yhdistelmä. Jos Tarmo oli ilmoitettu näyttelyyn niin jotain sattui aina, että osallistuminen piti peruutta. Niin kävi Kuopionkin kanssa ja Tarmo oli reissussa mukana turistina. Kiitos Anne vielä, että lähdit seuraksi kesälomareissulle ja jaksoit raahata kaatosateessa ja mutavellissä häkkejä!

Kesään mahtui paljon muitakin hienoja pienempiä reissuja näyttelyihin ja tutustumista Pirkanmaahan joko moottoripyörällä pikkuteitä mutkitellen tai autolla koirien kanssa. Ramin lapsien, Melissan ja Nicolaksen kanssa tuli vietettyä monta hienoa viikonloppua. Ja oli myös hienoa seurata koko vuoden heidän kasvamista, Lennin kasvamista sekä lasten ja koirien siteen vahvistumista. Lapset ovat jaksaneet touhottaa koirien kanssa, taluttaa lenkeillä, uittaa koiria Yyterissä ja viskoa keppejä loputtomiin. Ja ovatpa tainneet näyttelyissä sivusta seurata koirien esittämistä, sillä hienot ovat otteet pienillä junior handlerien aluillakin.

Loppuvuosi on otettu näyttelyiden osalta rauhallisemmin Lennin ollessa hieman liiankin vilkkaalla tuulella kehässä. Harjoitellaan juoksemista iiihan rauhassa, mutta minkäs teet kun lenkillä poika painelee vapaana, minkä kintuistansa pääsee.. Ehkäpä se ikä  tekee tehtävänsä, jossain vaiheessa. Artun motivointi ainakin on parantunut kahdeksan ikävuoden lähestyessä. Siitä onkin tulossa varsinainen tottelevaisuusvalio, jos vain sattuu vähänkin vilauttamaan makupalaa käskyjen lomassa. Ennen tämä oli varsinainen ongelma, kun mikään ei kiinnostanut. Ehkä siinäkin uusi perheenjäsen on auttanut, kun huomiota ei enää saa yksinomaan.

Ihania ystäviä

Lennin weljen Jalon (Kalevan Winchester) ja Kirsin kanssa päästiin vihdoinkin yhdessä lenkille joulukuussa ja vain pari päivää sen jälkeen törmäsimme toiseen weljeen Wäinöön (Kalevan Warrior) ja Piian Ylöjärvellä. Wäinö asuu iloiseksi sattumaksi aivan Ramin lähellä, joten heitäkin on tullut nähtyä aika ajoin. Nyt kun aikaa oli edellisistä näkemisistä kulunut reippaasti, oli ilo huomata poikien olevan keskenään edelleen ihan samanlaisia. Sekä Jalon, että Wäinön kanssa vauhtia riitti. Taitaa kaikki pojat olla varsinaisia maratoonareita, kun joka paikkaan mennään juosten ja lujaa. Mitään suurempia ärinöitä ei ollut ja yhteinen sävel oli edelleen tallella. Ja tottahan Lenni pääsi samalla viikolla käymään mamma-Reneen ja muun lauman luona kylässä!

Vuosi sitten Tainan kanssa ihasteltiin weljeksiä pentulaatikossa ja nyt ihastelu on kääntynyt Tainan vatsan seutuun. Joulun alusaika meneekin odotellessa Tainan kaksosten syntymistä. Joulu vietetään Ramin ja lasten kanssa Porissa, kun vain vielä lunta sataisi maan peitoksi niin pääsisi kunnolla tunnelmaan. Aattoaammun perinteinen kävelylenkki Maijan ja koirien kanssa toivottavasti toteutuu taas tänä vuonna. Arttu kaipaa varmasti vanhempaa herrasseuraa Mikistä vaikka tosin Mikki on alkanut intoutumaan Lennin leikkeihin. Ja jonain joulun välipäivänä toivoisi ehtivän näkemään taas Annen koiriensa kanssa. Annelle kun tassutteli marraskuun lopulla pieni vaalea labradorin pentu Taisto! Tarmo ja Taisto -parivaljakko on kyllä aivan nimiensä veroisia, mutta silti niin ihanan lutuisia.

Joulun odotusta

Vaikka touhua ja tohinaa riittää niin silti se joulumieli hiipii pikku hiljaa ja alan odottamaan rauhallisia iltoja, kun saa käpertyä sohvalle lämpöiseen vilttiin kääriytyen, glögilasi pöydällä ja koirat jaloissa nukkuen. Kiireet saa unohtaa, kun kaikki on taas hyvin.

Paljon hyvää joulumieltä, joulurauhaa ja tunnelmallista joulua!