Eilen pidettiin jo kolmannen kerran kultaistennoutajien yhteinen rantapäivä koirarannalla. Sääkin oli suosiollinen, tummat sadepilvet väistyivät iltaa kohden ja sininen taivas pääsi pikkaisen pilkahtamaan.
Yhteisiä tapaamisia on kiva järjestää, kun osallistujia riittää joka kerralle. Moni kasvo oli jo tuttu, ja koiratkin näyttivät tietävän homman juonen jo heti ensi hetkestä lähtien. Ensimmäisessä rantatapaamisessa koirat hieman tarkkailivat toisiansa ja touhuaminen olikin enemmän tutustumista ja ison koiramäärän ihmettelemistä. Nyt meno olikin jo ihan eri luokkaa, energiaa löytyi yhdestä jos toisesta noutajasta alusta alkaen. Jäimme tällä kertaa aivan rannan alkuosaan, ja sen saivat tuta jokainen rannalle tulija :o) Jokainen uusi tulokas rodusta riippumatta sai vähintään 4 kultaisen tervetulotoivotuksen heti kun tassut astuivat heinikosta rannan puolelle. Ja omistajien ilmeet olivat hivenen hämmästyneet joko ihmetyksestä tai ihailusta, sillä eilen rannalla oli 11 kultaistanoutajaa kaikkiaan yhteensä. Porukkaamme oli taas edellisten kertojen tapaan soluttautunut pari muun rodun edustajaa, mutta hyvin näyttivät sulautuvan blondien joukkoon!
Koiristakin alkoi erottamaan jo omia persoonia. Wanda oli porukan ehdoton vesipeto, jota ei saanut vedestä pois. Viihtyi yksinäänkin meressä, ja taatusti haki pallon jos vain sellaisen sinne heitti. Uuno ja Elmo, pikkupojat, olivat painikaverukset. Elmo hieman energisempi ja Uuno pystytukkainen ihmettelijä :o) Ali-pentu paineili joukon keskellä kuin vanha tekijä, sivulle tuloakin näytti itsekseen välillä harjoitteleva. Ei haitannut oliko oma emäntä vai joku muu, kun parkkeerasi sivulle. Meidän Arttu taas harhaili tapansa mukaan kaikkien muiden rannalla olijoiden perään. Alan vahvasti epäilemään, että kuulossa on jotain vikaa. Tai sitten ei ole tietoakaan suomenkielen ymmärtämisestä! No, onneksi rannalla riittää lääniä. Harkittiin jo muutamien kanssa koirien merkitsemistä jollakin tavalla, että tunnistaisi omansa joukosta. Niin kaikki näyttivät samanlaisilta.
Puolitoista tuntia vierähti todella nopeasti. Täytyy taas katsoa, milloin seuraavan kerran ehtisi kutsumaan väkeä rannalle. Meillä alkaa Artun kanssa näyttelyt ja silloin on uiminen pannassa. Jotta itse pääsisin helpommalla turkin näyttelykuntoon laittamisessa niin en viitsi sen antaa kastella sitä. Artun turkki kun on ilman laittamista pystyssä ja eteenpäin kääntynyt. Sitä onkin mielenkiintoista alkaa föönaamaan ja laittamaan viikonloppuna. No, ehkä käyn Artun kanssa vielä rannalla ennen pesua!
Lisää kuvia löytyy Porin seudun kultaisten nettisivuilta www.porinkultaiset.net.
